10 helmi Koiran närästys ei olekkaan aina ainakaan pelkkää närästystä

Aloimme ihmetellä loppusyksyllä, silloin 9kk ikäisen Labradorimme Milon jo parin viikon  ajan jatkunutta satunnaista röyhtäilyä ja kakomista.
Tämä oli niin vähäistä alkuun, että ajattelimme sen olevan jotain ohimenevää ja vähäistä, koska Milo oli kaikin muutoin puolin täysin terve koira.

Lopulta veimme Milon kuitenkin eräälle eläinlääkärille ajatuksena, että jos jotain on tarttunut kiinni, Milolla kun on tapana syödä mm. kiviä, käpyjä ja nenäliinoja.
Milosta otettiin röntgenkuvat, mitään ei näkynyt.
Diagnoosiksi saatiin närästysvaivat.
Parin viikon ajan kokeiltiin kevyempää ruokintaa sekä kertamäärien että laadun suhteen.
Mitään muutosta ei alkanut tapahtumaan, joten veimme edellisen lääkärin suosituksesta Milon tähystettäväksi ja verikokeisiin Kuopion Eläinlääkärikeskukseen.
Ja hyvä että vietiin!
Ei ollut närästystä vaan Milolta löytyi tähystyksessä nielunsuulta revennyt pieni 0,5*1cm palkeenkieli, joka oli tulehtunut ja tulehduttanut myös nielurisat.

Tulehduksen seurauksena oli räkää kertynyt varsin reilusti henkitorveen eli ei ihme että alkoi oireilemaan, toki myös palkeenkieli itsessään varmaankin ärsytti kurkkua.

Milo sai ajan leikkaukseen ja ensimmäisen antibioottikuurin jo ennen leikkausta.
Leikkaus sujui hyvin, joten Milo pääsi heti kotiin toipumaan toisen antibioottikuurin sekä 5 päivän pituisen kipulääkityksen avustamana.

Toipuminen alkoi tosi hyvin heti leikkauksen jälkeen.
Lopetimme kipulääkityksen ohjeen mukaisesti 5 päivän jälkeen.
Tämän jälkeen kuitenkin jo seuraavina päivinä ihmettelimme Milon rauhallisuutta ja loppuviikosta rauhallisuus muuttui jo huolestuttavan väsyneeksi.
Ruoka maistui ja ulkoilu sujui, mutta ei niin innokkaasti kuin ennen.
Eli takaisin lääkärin pakeille.

Uudet verikokeet ja tähystys, kaikki oli onneksi hyvin, vaikka poistettujen nielurisojen paraneminen oli vielä kesken.
Tällä kertaa diagnoosi oli, että kipulääkitys lopetettiin liian aikaisin.
Milon virkeys palasi heti kipulääkkeen jatkamisen jälkeen.
Maha ei kuitenkaan tykännyt jatketusta kipulääkityksestä vaan meni täysin kuralle.
Lopetimme uuden kipulääkekuurin 3 päivän jälkeen lääkärin ohjeesta.
Nyt sille ei enää tunnu olevankaan tarvetta vaan Milon on nyt vihdoin oma iloinen 1v synttäreitä lähiaikoina juhliva koiramme😊.
Mahakin rauhoittui kun viimeisestä kipulääkkeestä oli mennyt 4 päivää.

Potilas toipumassa leikkauksesta.

Palkeenkielen syntyminen tapahtui oletettavasti jo kesällä noin 3kk ennen oireiden alkamista Milon kantaessa keppiä siten, että kepin toinen pää tökkäsi maahan ja toinen pää Milon kurkkuun.
Itse tapahtuma oli siis hyvin vähäinen vaikka keppi kovasti tökkäisikin.
Milo pudotti kepin voihkaisun kanssa, mutta oli samantien kuin mitään ei olisi tapahtunut.
Tarkastin myös itse että suussa ei ollut mitään poikkeavaa.
Mitä tästä opimme?
Kepit ei ole leikkimistä varten ja oman koiran käytöstä pitää tulkita ja hakeutua lääkäriin jos kokee että sen käytös on muuttunut.
Noutotreenejä kyllä on jatkettu, mutta keppiä turvallisempien noutodamien kanssa.