15 maalis Päivä, kun voittajaluokan suojelukoirasta tuli taluttimessa ulkoileva häkkilepääjä
Maanantai 3.10.2020.
Oli kulunut kuukausi, kun Oiva suoritti IGP3-tuloksen hyvillä pisteillä.
Seuraavalla kaudella siitä oli tavoitteena tehdä käyttövalio.
Menin yövuoron jälkeen kotiin, ja olin lähdössä viemään koiria aamulenkeille.
Menin hakemaan Oivaa tarhasta, jonka jälkeen oli tarkoitus hakea Hapsu-husky, joka Oivan kanssa ulkoilee.
Oiva haukkui ja hyppi tarhassa sitä lähestyessäni.
Yht´äkkiä Oiva alkoi kiljua ja kaatui.
Huutoa jatkui vielä muutamia sekunteja kunnes se loppui kokonaan.
Oiva istui tarhassa vasen takajalka suorana.
Menin Oivan luokse, ensimmäinen ajatukseni oli, että takajalka oli murtunut.
Autoin Oivan ylös ja huomasin, että vasen takajalka ei liiku lainkaan ja koira raahasi sitä mukanaan.
Olo minulla oli täysin epätodellinen ja lohduton.
Soittoa Kuopion Eläinlääkärikeskukseen.
Oiva sai akuuttiajan Sinikalle klo 12, mutta lähdimme ajamaan samantien.
Siinä vaiheessa koira kipuoireili lähinnä vasenta takajalkaansa.
Oivasta otettiin röntgenkuvat koko selästä, lonkista ja takajaloista.
Röntgenkuvista löytyi ainoastaan vasemman takajalan metatarsaalien välistä vierasesine, joka poistettiin.
Kyseessä oli jonkinlainen metallitikku.
Tuossa vaiheessa olin onnellinen että syy löytyi eikä isompaa ongelmaa kuvissa näkynyt.
Koirasta otettiin vielä verinäytteet mahdollisen infektion varalta.
Lähdimme kotiin neljän aikoihin.
Kun Oiva heräili kunnolla, huomasin ettei takajalan käytössä ole mitään muutoksia, se oli edelleen halvaantunut.
Seuraavana päivänä takaisin lääkäriin.
Tuolloin Oivan lääkäriksi vaihtui neurologiaan perehtynyt eläinlääkäri Lauri.
Lauri tutki koiran, epäilyksi tuli välilevynpullistuma.
Varattiin aika magneettiin torstaiksi.
Olin todella helpottunut, ajatukseni oli, että magneetista katsotaan pullistuman paikka ja Oiva leikataan pian.
Taas kotiin, Oiva häkkilepoon ja ulkona käydessä takaosan kannattelu liinalla.
Torstai-iltana menimme magneettiin.
Pullistumaa ei löytynyt.
Ahdistunut olo hiipi jälleen.
Kuvia katsottiin useamman henkilön toimesta, eikä mitään meinannut löytyä.
Ajattelin, ettei Oiva enää lähde kotiin mikäli mitään ei löydy, en olisi kestänyt katsoa jalkaa laahaavaa koiraa jos ei olisi ollut mitään toivoa toipumisesta.
Lopulta vika löytyi.
Kyseessä oli sellainen selkäytimessä sijaitseva verenvuoto, jota ei ole syytä leikata.
Lauri kertoi, että nyt odottelemme, alkaako Oiva toipua.
Kahdessa viikossa pitäisi alkaa jotain näkyä.
Päivälleen kahden viikon kuluttua jalassa alkoi näkyä pientä liikettä.
Tapaturmasta on nyt kulunut kolme kuukautta ja kolme viikkoa.
Olemme käyneet säännöllisesti fysioterapiassa Niina Juurisella ja jumpanneet kotona ahkerasti.
Liikuntaa ja rasitusta on lisätty hiljalleen.
Toissa päivänä Oiva sai luvan alkaa lenkkeillä vapaana.
Meillä on ollut järjettömän hyvä tiimi taustalla asiantuntijoita, joita ilman emme tässä olisi.
Katsotaan, päästäänkö me enää mitään lajia harrastamaan, mutta pääasia on että rakas,iloinen ja vilkas Oivani näyttäisi toipuvan ainakin sen verran, että se pystyy elämään laadukasta koiranelämää.
Olen ikuisesti kiitollinen Annille, Sinikalle, Laurille ja Niinalle kaikesta avusta ja ammattitaidosta.
Terveisin,
Kirsi ja Oiva
