01 touko Riepun tarina

Riepu – reppana josta tuli tähti

Muistan sen tunteen ikuisesti

Olimme juuri lusineet sterkkauksen takia muutaman viikon treenitauon ja hitaasti palailemassa agilityyn ja paimentamaan kun Riepu alkoi yhtäkkiä pomputtaa takajalkaansa.

Ensimmäisen eläinlääkärin diagnoosi oli huojennus:
Vain limapussitulehdus ja siihen tulehduskipulääkkeet.
Olin niin pelännyt jotain vakavampaa ja toki todella huojentunut näin kevyestä tuomiosta.
Kunnes tajusin muutaman päivän päästä että lääkkeet eivät auta; koira pompotti edelleen satunnaisesti toista koipeaan.

Eikun pyytämään Sinikalta toista mielipidettä.
Diagnoosi oli isku vasten kasvoja.
Ei riittänyt että vikaa olisi ollut vain oireilevassa jalassa vaan molemmista takakintuista löytyi kinnerjänteen pinnallisen koukistajan luksaatio.

Riepulla on myös ollut pentukaihin ja jonkinlaisen kehityshäiriön vuoksi syntymästään asti lähes täysin sokea vasen silmä eikä oikeankaan silmän näössä ole hurraamista.

Ei oo pienellä ollu helppo alku harrastuskoiran uralle.

Mutta: Esteet on tehty voitettaviksi

Ensin leikattiin vasen jalka lokakuun alkupuolella ja sen tarpeeksi toivuttua perään oikea kuun loppupuolella.

Toipumisaika oli vaikeaa, aktiivisen touhottajan oli todella vaikeaa ymmärtää miksi hän ei saisikaan hyppiä sohville ja sänkyyn, miksi ei saa juosta ja ennenkaikkea, miksi ei mennä treenaamaan!

Pentuaikojen tuhot kalpenivat sen rinnalla, mitä kaikkea touhua tuo turhautunut karvakasa osasi itselleen viihdykkeeksi keksiä.

Piru osasi myös erilaisten kaulurien kanssakin venyttää jalkansa niin että pääsi jyrsimään kipsiä.
Tuntui että sitä sai olla useamman kerran viikossa raahaamassa ihan niihin normaaleihinkin kipsinvaihtoihin ja sitten aina näihin ekstroihin.
KEKin sohva tuli hyyyvin tutuksi.
Lopulta ainut toimiva vaihtoehto oli yhdistää puhallettava kauluri satelliittiantenniin, yhdessä estivät kipsin lipsuttelun.

Siitä kaikesta kuitenkin selvittiin ja kun Sinikka lupasi tammikuun alkupuolella että kintut on nyt parantuneet ja kestää treeniä, niin mehän kiljuttiin koiran kanssa molemmat riemusta ja alettiin pistellä rallia!

Riepun paino pyritään pitämään kurissa, se ui, doboilee ja jumppaa fyssarin ohjeilla, liikkuu paljon vapaana pehmeällä pohjalla, käy hierottavana ja osteopaatilla.

Nyt tämä kaikinpuolin maanantaikappale onkin räkyttänyt neljissä peräkkäisissä kisoissa nollavoitot ja noussut näin ollen ykkösluokasta kakkosiin.

Moni ei meinaa uskoa että tässä koirassa mitään vikaa olisikaan, vaikka huomaavatkin että ohjaan heidän mielestään radalla vähän liiankin tarkasti.

Mutta se on meidän tie, homma toimii ja olen niin onnellinen kun saadaan tehdä tätä Riepun kanssa yhdessä!

Pro Perron taitavassa porukassa valmentajat osaavat hienosti huomioida Riepun taustat ja treenata meistä aina vain etevämpiä ja nopeampia.

Niin pitkään kun koira pysyy terveenä ja pystytään tekemään tätä turvallisesti niin keinonurmi ja hiekka pöllyää kun tuo puikkonokka painaa menemään 🙂