Kaikki alkoi silloin, kun Pomo oli juuri täyttänyt kaksi vuotta.
Eräänä syksyisenä myöhäisiltana Pomo alkoi oireilla läähättämällä ja ulos pyytämällä.
Ulos päästyään Pomo ei saanut pissittyä vaan yritti ja yritti, muttei mitään tullut ulos.
Olimme huolissamme ja soitimme päivystävälle eläinlääkärille, joka yön tunteina katetroi Pomon väkisin helpottaakseen tuskaa hetkellisesti.
Tästä alkoi taistelu virtsakiviä vastaan.

Pomolta löytyi tutkimuksissa virtsarakosta ja virtsaputkesta useita kystiinikiteitä, sekä virtsakiviä jotka tukkivat virtsatiet.
Pomo leikattiin ensimmäisen kerran joulukuussa 2012, jolloin kiteet ja kivet poistettiin virtsarakosta ja virtsatiet huuhdeltiin auki.
Leikkaus sujui hyvin ja Pomo aloitti kystiinikiteitä ehkäisevän dieetin.

Leikkauksen jälkeen virtsarakko parantui, mutta komplikaatioita tuli kun leikkaushaavan viereen puhkesi tyrä ja leikkausalueen haava tulehtui.

Tyrä ja leikkausaluetta hoidettiin KEK:ssa.
Meni kuukauden päivät, kunnes haavat paranivat asianmukaisen hoidon avulla.
Olimme tyytyväisiä KEK:n toimintaan ja kaikkeen siihen intensiiviseen paneutumiseen asian suhteen.

Jatkoimme ruokavaliohoidolla ja huokaisimme helpotuksesta.

Seuraava kerta tuli kuitenkin jo kahden kuukauden päästä, helmikuun lopulla, kun Pomo alkoi taas oireilla eikä saanut virtsattua.
Soitimme päivystykseen ja taas katetroitiin virtsaputki auki ja virtsarakko tyhjäksi.
Aamulla soitimme KEK:n, josta saimme uudet hoito-ohjeet.

Näillä pärjättiin seuraavat kaksi viikkoa, kunnes tuli seuraava virtsaumpi ja soitimme KEK:n.
Virtsakivi huuhdeltiin takaisin virtsarakkoon ja virtsarakko leikattiin uudestaan.
Tällöin Pomolta löydettiin kystiinikiteiden lisäksi struviittikiteitä.
Saimme taas hyvät kotiutusohjeet ja ruokavaliomuutokset, sekä tietoa mahdollisesta erityislupalääkkeestä, jolla voitaisiin ehkäistä uusien kivien syntyminen.
Meni taas kuukausi kaikkine hoitoineen, ennen kuin leikkaushaava parani.

Viimeinen kerta tuli heinäkuussa 2012, kun Pomo alkoi oireilla keskellä yötä.
Koira läähätti ja oli tuskainen, virtsaa ei tullut ja oli lähdettävä päivystykseen.
Tällä kertaa päivystyksessä käynti ei auttanut, vaan virtsaputki oli niin tukossa, ettei sitä saanut katetroitua.
Ei auttanut kuin odotella aamuun, että KEK aukeaa.
Se yö oli pitkä, kukaan ei nukkunut.
KEK:n päästyämme tilanne oli jo vakava ja pelko ettei Pomo selviä oli kaikilla mielessä.
Sinikka otti pomon leikkauspöydälle, muttei antanut takeita virtsarakon kestävyydestä edellisten leikkausten arpikudoksien vuoksi ja oli huolissaan tukoksen paikasta, joka oli heti penisluun takana.
Kiveä ei saatu huuhdeltua pois ja sovittiin, että Pomolle tehdään pysyvä avanne.
Avanteen vuoksi myös kivekset poistettiin.
Leikkaus onnistui omistajan näkökulmasta täydellisesti, haavojen hoito kesti sen saman kuukauden kuin aikaisemmatkin, mutta Pomo sai uuden mahdollisuuden.

Pomo on nyt 9 vuotias.
Tuon viimeisen avanneleikkauksen jälkeen ei virtsaoireiden takia ole eläinlääkärissä jouduttu käymään kertaakaan.
Pomo pissii edelleen kuin pojat, mutta nyt uudesta aukosta.
Virtsaa osuu välillä jaloille, muttei läheskään joka kerta, eikä se tunnu Pomoa juurikaan haittaavan.

Olemme enemmän kuin kiitollisia KEK:n henkilökunnan asiantuntevuudesta ja siitä panostuksesta, minkä KEK:n väki teki Pomon virtsakivisen tien katkaisemiseksi perehtymällä erilaisiin vaihtoehtoihin ja löytämällä meidän Pomolle sen parhaan ratkaisun.