28 tammi VOIHAN NENÄ – Alfred
Tulimme silloin hieman alle 11 viikkoa vanhan suomenpystykorvapentumme Alfredin kanssa Sinikan vastaanotolle Kuopion Eläinlääkärikeskukseen, kun jo pitkään sitkeästi oikeasta sieraimesta valunut räkä ei loppunut antibioottien avulla, lääkkeillä vointi oli ok ja ilman niitä pentu kipeytyi ja nuutui.
Arvelimme, että sieraimeen on ehkä jumittunut ruohonkorsi tai vastaava vierasesine, mutta tähystyksessä paljastuikin aivan muuta.
Alfredin oikea sierain oli lähes kokonaan umpeen kasvanut ja tulehtunut, mitään muuta vikaa pienessä pennussa ei ollut.
Alfredille on sattunut pentuna jossakin vaiheessa tapaturma, joka on aiheuttanut nenäkuorikkojen yhteen kasvamisen toisessa sieraimessa.
Ennuste oli toivoton, sillä tulehdus todennäköisesti uusiutuisi aina uudelleen sieraimen ahtauden takia, eikä kirurgia ollut tässä tapauksessa vaihtoehto.
Olimme aivan maamme myyneitä, kun lähdimme pennun – tuoreen perheenjäsenen ja metsästyskaverin – kanssa kotiin ja edessä olisi todennäköisesti lopetus.
Sinikka antoi meille kuitenkin ”kokeilevan oljenkorren”, johon päätimme tarttua: pitkä antibioottikuuri, jonka avulla kuonolle annettiin aikaa kasvaa ja lisäksi sierainta tulisi huuhtoa usein.
Alfred oli aivan normaalilta vaikuttava pentu antibiootteja syödessään (eli kun tulehdus oli poissa), se juoksi, leikki, riehui ja teki kaikkea mitä muutkin pennut tekevät ja aivan väsymättä, eikä yksisieraimisuus tuntunut sitä millään muotoa häiritsevän eikä menoa haittaavan.
Onnistuminen oli epätodennäköistä, mutta koska hengittäminen ei kuitenkaan ollut hankalaa tai yksisieraimisuus itsessään ei vauhtia hidastanut, päätimme että niin kauan kuin aina iloinen Alfred näyttää voivan elää laadukasta koiranelämää ilman kipua, niin me yritämme.
Alfred söi antibiootteja muutaman kuukauden, huuhdoimme sierainta suolavedellä 1-2 kertaa päivässä ja tiputtelimme A-vitamiinitippoja hoitamaan limakalvoja.
Alfred oppi huuhteluun nopeasti, ja se käy sen kanssa näppärästi.
Muutaman kuukauden jälkeen, kun Alfred oli jo jonkin verran kasvanut ja vointi oli ollut hyvä, lääkkeet jätettiin Sinikan ohjeilla pois.
Oli muuten pelottavaa aikaa, kun sitä vain odotti, että milloin koiran vointi kääntyy laskuun…
Sitä laskua ei sitten kuitenkaan tapahtunut.
Tätä kirjoittaessa Alfred on ollut hieman yli kolme kuukautta ilman lääkkeitä ja se on oma iloinen ja vilkas itsensä, on porhaltanut muuten metsässäkin jo kilometritolkulla ja kahdeksankuisen nuoren uroksen vinkeitä on alkanut näkyä.
Muut väsyy tässä talossa, ennen kuin Alfredista virta loppuu.
Kävimme tammikuussa 2025 kontrolliajalla Sinikan vastaanotolla ja tällä kertaa pääsimme lähtemään kotiin mahtavien uutisten kanssa: sierain oli kyllä edelleen lähes 100% tukossa, mutta muuta vikaa koirassa ei ole!
Limakalvot olivat siistit ja verikokeissa ei näkynyt tulehdukseen viittaavaa.
Nenän huuhtelu ja tippojen tiputtelu on jatkunut ja tulee jatkumaan Alfredin koko elämän, mutta se on pieni vaiva siitä, että saimme pitää rakkaan perheenjäsenemme ja Alfred saa jatkaa koiramaista elämäänsä omintakeisen nenänsä kanssa.
Toivotaan, että tilanne pysyy hyvänä ja tulevina syksyinä metsässä raikaa Alfredin kimeä haukku.
Suuret kiitokset Sinikalle ja koko Kuopion Eläinlääkärikeskuksen väelle!
